axel
Hevosenomistaja
Posts: 4
|
Post by axel on Nov 28, 2014 20:50:23 GMT
|
|
axel
Hevosenomistaja
Posts: 4
|
Post by axel on Nov 30, 2014 17:27:42 GMT
Huokaisin väsyneenä parkeerattuani auton tallin pihaan pitkän matkan jälkeen. Vaikka liikkelle oli tullut lähdettyä jo varhain aamulla, ei hevosen kuljettaminen yksin monen tunnin matkaa ollut kovin mukava homma, vaikka kyseessä olikin helposti kuljetettava tapaus. En ehtinyt edes autosta ulos kun joku asteli ulos tallista. Arvasin henkilön heti Alisaksi, tallin omistajaksi ja tervehdin tätä ystävällisesti. "Olinkin kuuntelevinani, että pihaan tuli auto", nainen sanoi. "Sinä olet varmaan Axel. Tervetuloa Kuuran tallille ja toivottavasti viihdytte täällä." "Eiköhän me viihdytä", vastasin avaten samalla trailerin, josta alkoi kuulumaan hiljaista hörinää heti matkustajan kuullessa ääneni. Päästyään pois trailerista, Väinö seisoi pää korkealla ympärilleen katsellen ja hirnahti sille tavanomaisella hiljaisella äänellä. "Mä varmaan kävelytän tätä vähän aikaa ennen karsinaan vientiä", sanoin Alisalle taputtaen samalla paksun talvikarvan peittämää kaulaa. "Joo, toki", oli tallinomistajan vastaus. "Sen karsina on sitten ovesta sisään ja oikealle, sen rautiaan suomenpienhevosruunan vieressä" Kiitin naista tiedosta, ennen kuin tämä katosi talliin. Itse jäin vielä hetkeksi pimeään talvi-iltaan Väinöä taluttelemaan ennen kuin päätin vetäytyä kylmästä talvi-ilmasta tallin lämpöön. Muut tallin asukkaat oli jo tuotu sisälle tarhoistaan, joten heti ensimmäiseksi talliin astuttuaan sai Väinö vastaan muiden asukkaiden uteliaat katseet ja muutamien hirnahdustervehdykset. Ori näytti aivan hölmistyneeltä saamastaan huomiosta, aivan kuin sille ei olisi tullut mieleenkään, että tallissa saattaisi olla muitakin hevosia. Naurahdin orin reaktiolle taluttaessani sen karsinaan, jonka Alisa oli minulle neuvonut. Sen löytäminen osoittautui helpoksi tehtäväksi, sillä kahta karsinaa lukuunottamatta kaikki olivat asuttuja. Väinö on onneksi niitä hevosia, jotka eivät ihan pienestä hätkähdä. Se asettui heti kodiksi uuteen karsinaansa, ohitti tylysti naapurikarsinan suokkiruunan tutustumisyrityksen ja suuntasi suoraan karsinaan tuodulle heinäkasalle samalla kun minä yritin irrottaa orin päälle matkustuksen ajaksi laittamaani loimea. Saatuani loimen pois orin päältä rapsuttelin sitä viel hetken aikaa ennen kuin poistuin takaisin autolleni siirtääkseni vielä nopeasti orin tavarat talliin. Vaihdoin vielä pari sanaa Alisan kanssa, joka selitti minulle hieman tallista, sen hevosista ja ympäristöstä. Suurimman osan asioista olin kuitenkin selvittänyt jo etukäteen, joten en viitsinyt tallin omistajaa hirveän pitkään pidätellä. Ennen kotiinlähtöä kävin vielä katsomassa, että Väinöllä oli kaikki hyvin, vaikka tiesinkin sen olevan melko turhaa - Väinö on aina tyytyväinen kunhan sillä on ruokaa. ----------- Kiva tarina Toivottavasti viihdytte Lapissa, meidän seurana vielä kauan! Tervetuloa mukaan porukkaan.
|
|